*

Jani Kajanoja

Porno ja Luonnolliset Addiktiot

Porno on puhuttanut mediassa viime aikoina. Ensin Docventuresissa katsottiin dokkari aiheesta, pian sen jälkeen nettiin ilmestyi Pornoaddiktin Päiväkirja, jossa kirjoittaja myöntää pornon muodostuneen hänelle vakavaksi ongelmaksi, ja yrittää olla 100 päivää ilman. Julkinen keskustelu aiheesta näyttää keskittyvän paljolti pornon ja pornoteollisuuden eettisyyteen, joka on tietenkin tärkeä aihe, mutta pornon mahdollisista haitoista käyttäjälle itselleen puhutaan huomattavasti vähemmän. Pornoaddiktin Päiväkirja -blogisti ei ole kuitenkaan ainoa, joka kokee pornon kulutuksensa riistäytyneen käsistä. Reddit-sivustolla on NoFap-niminen vertaistukiryhmä ihmisille, jotka yrittävät lopettaa pornon katsomisen, ja jossa on lähes 200 000 jäsentä.

Nettipornosta on tällä vuosituhannella muodostunut uskomattoman menestyvä miljardibisnes. Arvioiden mukaan noin puolet internetin liikenteestä liittyy jollain tavalla seksiin. Pornhub-sivuston omien tilastojen mukaan sivun videoita katsottiin vuonna 2015 reilut 4 miljardia tuntia. Se tekee 500 000 vuotta pornoa. Omien laskujeni mukaan tämä on suurin piirtein saman verran mitä koko Suomi tekee vuodessa töitä. Kyseessä oli siis vain yksi nettisivu. Tämän vuoksi kiinnostuin siitä, voiko tiede sanoa mitään pornon haitoista tai sen potentiaalista aiheuttaa riippuvuutta.

Aloitetaan kyselytutkimuksista. Miten ihmiset itse kokevat pornon kulutuksensa? Aiheesta on useita laajoja raportteja. USA:ssa vajaa 90% nuorista miehistä myöntää katsovansa pornoa, heistä viidesosa katsoo sitä vähintään joka toinen päivä. Naisista taas vain kolmasosa kertoo katsovansa pornoa, ja hekin huomattavasti vähemmän. Valtaosalle ihmisistä porno on neutraali tai positiivinen ajanviete, joka piristää arkea, ja jota ei koeta ongelmaksi. Toisaalta jopa kolmasosa ihmisistä kertoo haluavansa vähentää pornon katsomista. Eräässä laajassa kyselytutkimuksessa (vastaajista suurin osa miehiä) noin puolet internetin käyttäjistä katsoivat pornoa alle tunnin viikossa. 40% vastaajista katsoivat 1-10 tuntia viikossa. Hieman yllättäen, jopa 8% kertoi viettävänsä yli 11 tuntia viikossa pornon äärellä, tämä ryhmä koki myös eniten negatiivisia vaikutuksia. 9-15% vastaajista koki, että porno vie liikaa aikaa, haittaa muita elämänalueita kuten parisuhdetta tai työtä, ja että katselua on vaikeaa pitää hallinnassa. Yleisiä koettuja haittoja ovat itsetunnon lasku, häpeän ja riittämättömyyden tunteet, seksuaaliset pakkoajatukset ja keskittymisongelmat. (1, 2)

Riippuvuuden, eli addiktion käsitettä on tähän asti lääketieteessä sovellettu vain päihteiden väärinkäyttöön. Vasta hiljattain on alettu hyväksymään ajatus käytös- tai luonnollisista addiktioista (behavioral / natural addictions), joissa mielihyvä ei ole seurausta päihteestä, vaan kokemuksesta, kuten esim. nettipokerin, seksin, shoppailun tai pornon muodossa. Uhkapelihimo onkin hiljattain lisätty psykiatriseen diagnoosiluetteloon, DSM:ään. Luonnolliset addiktiot ovat kuitenkin tutkimuskohteena suhteellisen uusi, ja aihe varsinkin seksin ja pornon suhteen jakaa myös tutkijoiden mielipiteitä. Ajatus teorian taustalla on kuitenkin yksinkertainen: aivot eivät välttämättä tee eroa päihteen ja kokemuksen aiheuttaman mielihyvän välillä. Palkinto kuin palkinto on aivoille tavoiteltava kohde, jota pyritään saamaan lisää. (3)

On myös esitetty tarkempia teorioita luonnollisista addiktioista. Joidenkin tutkijoiden mukaan porno on aivoille niin sanottu supernormaali stimulus (normaalin ylittävä ärsyke). Käsite on peräisin Nobelisti ja lintutieteilijä Niko Tinbergeniltä, joka huomasi, että lintuja voidaan huijata hautomaan keinotekoisia munia omien sijasta, jos niistä tehdään luonnottoman kookkaita ja värikkäitä. Vastaavasti eräs Australialainen kovakuoriaislaji taas on innokas parittelemaan luontoon heitettyjen olutpullojen kanssa, koska pullot ovat oransseja ja niissä on pieniä nystyjä, kuten lajin naarailla. Teorian mukaan mielihyvästä vastaavat aivoalueemme ovat kehittyneet reagoimaan luonnollisiin palkintoihin kuten ruokaan ja seksiin. Moderni maailma tarjoaa kuitenkin aivoille supernormaaleja stimuluksia, eli keinotekoisia palkintoja, jotka saattavat voimakkuudessaan päihittää luonnolliset vastineensa. Siten esimerkiksi luonnottoman suolainen ja makea roskaruoka saattaa koukuttaa voimakkaammin kuin luonnolliset ruoka-aineet. Myös nettipornon tarjoama loputon vaihtelu, silikonirinnat, sekä virheettömäksi meikatut ja photoshopatut ihmiset saattavat olla ihmisaivoille supernormaali stimulus, jota vastaan luonnollisen vastineen on vaikeaa kilpailla. (4, 5)

Addiktiomallin vastustajat vetoavat usein siihen, että porno ei voi itsessään aiheuttaa riippuvuutta, koska vain 10 % ihmisistä kokee käyttönsä ongelmalliseksi. Valtava enemmistö ei siis koe pornosta minkäänlaista haittaa. Argumentti kompastuu kuitenkin siihen, että vastaavia lukuja voidaan esittää myös monesta päihteestä. Esimerkiksi alkoholin tai kokaiinin kohdalla vain noin 12-20% elinikäisistä käyttäjistä muodostaa riippuvuuden, kannabiksen kohdalla vastaava luku on 8-9%. (6) Silti harva väittää, ettei näillä aineilla olisi minkäänlaista addiktion vaaraa. Huom! En väitä, että porno olisi haitallisuudeltaan verrattavissa näihin aineisiin. En myöskään väitä, että porno olisi tämän perusteella addiktoivaa. Tuon vain esille sitä, että kaikkien addiktioiden kohdalla kyse on suurelta osin yksilön alttiudesta enemmän kuin riippuvuuden kohteesta.

Eli jos 10 % ihmisistä kokee käyttönsä ongelmalliseksi niin eikö tämä sitten riitä todisteeksi siitä, että porno on addiktoivaa?

 Ei aivan. On myös tutkittu, että esimerkiksi uskonnollisuus vaikuttaa siihen, miten haitalliseksi omaa pornon kulutusta arvioidaan, riippumatta kulutuksen määrästä. Kaikki koetut haitat eivät siis välttämättä johdu suoraan pornosta. Esimerkiksi ahdistuneisuutta, häpeää ja parisuhdeongelmia voi aiheuttaa se, että pornon katsominen on ristiriidassa oman, tai lähipiirin arvomaailman kanssa. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä miksi merkittävä osa ihmisistä kertoo yrittäneensä vähentää pornon kulutusta siinä onnistumatta, mikä mielestäni viittaa ainakin jonkinlaiseen potentiaaliin aiheuttaa riippuvuutta.

Aivotutkimus voi tulevaisuudessa valaista avoimia kysymyksiä, ja muutama sellainen aiheesta jo löytyykin. Vuonna 2014 tehty tutkimus löysi ensimmäisenä poikkeavuuksia pornon suurkuluttajien aivoissa. (7) Tutkittavien aivoja kuvattiin magneettikuvauksella ja samalla näytettiin seksuaalisia videonpätkiä. Seksiaddiktien aivoissa huomattiin voimakkaampaa aktiivisuutta mm. palkkiojärjestelmissä (reward pathway). Kyseiset aivoalueet vastaavat mielihyvästä ja motivaatiosta, ja ovat vahvasti liitetty myös päihderiippuvuuksiin. Toinen mielenkiintoinen tulos oli, että jopa 60%:lla pornoaddikteista oli vaikeuksia kiihottua ja saavuttaa erektio partnerin kanssa, mutta ei pornoa katsoessa. Kyseessä oli kuitenkin pieni tutkimus, ja tietääkseni muut tutkimukset eivät ole kuitenkaan löytäneet selkeää yhteyttä pornon ja erektio-ongelmien välillä.

Myöhemmin samana vuonna julkaistussa Max Planck -Instituutin hieman isommassa tutkimuksessa verrattiin terveillä koehenkilöillä pornon kulutuksen yhteyttä aivoalueiden kokoon ja aktiivisuuteen (8). Tutkittavat katsoivat pornoa nollasta kahteenkymmeneen tuntiin viikossa, keskimääräinen kulutus oli 4 tuntia. Pornon parissa vietetty aika oli yhteydessä pienempään aivojen kokoon ja aktiivisuuteen palkkiojärjestelmissä. Samankaltaisia poikkeavuuksia esiintyy myös mm. alkoholi- ja kokaiiniriippuvuuden yhteydessä.  Vaikka tutkimus ei osoittanut syy-seuraussuhdetta, yksi uskottava selitys tutkijoiden mukaan on, että voimakas ja toistuva stimulaatio pornon kautta ”tylsistää” palkkiojärjestelmää ja muuttaa sen rakennetta. On mielenkiintoista nähdä jatkotutkimuksia siitä aiheuttaako porno todella nämä muutokset, ja ennen kaikkea palautuvatko ne, jos vähentää tai lopettaa pornon katsomisen.

Yhteenvetona: seksi ja porno riippuvuutta aiheuttavana tekijänä on mielenkiintoinen tutkimuskohde, jonka luonteesta ja vaikutuksista saamme toivottavasti tietää tulevaisuudessa enemmän. Voisin huomauttaa tässä vaiheessa sen itsestäänselvyyden, etten ole ajamassa nettipornon kieltämistä tms. Siitä tulisi todennäköisesti yhtä hintava ja onnistunut projekti kuin kieltolaista tai huumesodasta. Sitä paitsi valtaosalla ihmisistä pornon kulutus näyttää pysyvän hallinnassa, ja sen koetaan vaikuttavan positiivisesti elämään. Tutkimustiedon valossa olisi kuitenkin mielestäni naiivia pitää nettipornoa täysin harmittomana ilmiönä, koska 1) Pornon katsojaluvut ja tuntimäärät ovat lievästi sanottuna tähtitieteellisiä. 2) Huomattavan moni kokee käyttönsä ongelmalliseksi ja siihen usein liitetään riippuvuuden kaltaisia käytöspiirteitä ja seurauksia. 3) Pornon suurkulutukseen todennäköisesti liittyy muutoksia mielihyvää ja motivaatiota käsittelevillä aivoalueilla, joiden tarkempi merkitys on toistaiseksi epäselvä. Jos porno todella aiheuttaa näitä muutoksia, se voisi selittää miksi huomattava osa pornon suurkuluttajista kokee sen haittaavan parisuhteita. Jatkuva ja toistuva palkkiojärjestelmän stimuloiminen pornon avulla saattaa tehdä siitä epäherkemmän luonnollisille vastineille, siis ihmisille ja seksille.

 

Lähteet:

1. Cooper A, Scherer C and Boies S et al. (1999) Sexuality on the Internet: From sexual exploration to pathological expression. Professional Psychology: Research and Practice, 30(2), 154-164.

2. Carroll J, Padilla-Walker L and Nelson L et al. (2008) Generation XXX: Pornography Acceptance and Use Among Emerging Adults. Journal of Adolescent Research, 23(1), 6-30.

3. Holden C (2001) ADDICTION: 'Behavioral' Addictions: Do They Exist? Science, 294(5544), 980-982.

4. Hilton D (2013) Pornography addiction – a supranormal stimulus considered in the context of neuroplasticity. Socioaffective Neuroscience & Psychology, 3(0).

5. Supernormal stimuli: how primal urges overran their evolutionary purpose (2010) Choice Reviews Online, 48(02), 48-1158-48-1158.

6. Lopez-Quintero C, Cobos J and Hasin D et al. (2011) Probability and predictors of transition from first use to dependence on nicotine, alcohol, cannabis, and cocaine: Results of the National Epidemiologic Survey on Alcohol and Related Conditions (NESARC). Drug and Alcohol Dependence, 115(1-2), 120-130.

7. Voon V, Mole T and Banca P et al. (2014) Neural Correlates of Sexual Cue Reactivity in Individuals with and without Compulsive Sexual Behaviours. PLoS ONE, 9(7), e102419.

8. Kühn S and Gallinat J (2014) Brain Structure and Functional Connectivity Associated With Pornography Consumption. JAMA Psychiatry, 71(7), 827.

Love T, Laier C and Brand M et al. (2015) Neuroscience of Internet Pornography Addiction: A Review and Update. Behavioral Sciences, 5(3), 388-433.

http://www.apa.org/monitor/2014/04/pornography.aspx

Perry S (2016) Does Viewing Pornography Reduce Marital Quality Over Time? Evidence from Longitudinal Data. Arch Sex Behav.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Moderni maailma tarjoaa kuitenkin aivoille supernormaaleja stimuluksia, eli keinotekoisia palkintoja, jotka saattavat voimakkuudessaan päihittää luonnolliset vastineensa.»

Tämä ilmiö vaikuttaa paljon paljon laajemmalta kuin vain porno, joka ehkä on sen monia ärsyttävin ja siksi herkimmin tunnistettu ja useimmin kritisoitu ilmentymä.

Voidaan ajatella oikeastaan mitä tahansa kulttuurin haaraa, niin populaari- kuin korkeakulttuuriakin. Internet is for porn, mutta miksi televisio on täynnä ruokaohjelmia ja radio musiikkia? Miksi ihmissuhdedraamat ja toiminnalliset seikkailuelokuvat vetävät niin paljon väkeä teattereihin ja miksi nuorisokulttuuri on vaatteita ja musiikkia?

Siksikö, että musiikki on jonkinlainen kognitiivisten järjestelmiemme tai yhteisöllisen käyttäytymisen atrappi, keinotekoinen heräte? Siksikö, että sosiaalisen vaikuttamisen tai markkinavoimien aikaansaama kulttuurievoluutio on hionut atrapin täydellisyyteen?

Porno on sekä jotain hyvin miellyttävää että hyvin epämiellyttävää, jonka kritiikillä on pitkät perinteet. Kuitenkin se voi olla ilmiönä vain pisara meressä. Jos porno toimii lyhytaikaisten suhteiden välittömällä seksuaalisella tasolla, eivätkö parisuhdedraamat ole aivan samaa ihmissuhdetasolla? Jos porno on etupäässä miesten suosiossa, eikö etupäässä naisten suosiossa olevia ihmissuhdedraamoja kannattaisi epäillä aivan vastaavasta ilmiöstä?

Seksuaalisuus on mediassa paljon muutakin kuin seksiä. Mainoksia, joissa äärimmäisen viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja hymyilee viekoitelle Juuri Sinulle. Meikattuina ja fotoshopattuina he tekevät todellisista ihmisistä rumia ällötyksiä, joihin päin emme viitsi edes vilkaista. Päästäksemme lähellekään, täytyy käydä salilla pumppaamassa ja ottaa studiotasoisia profiilikuvia parhaisiin pukeutuneena.

Kaikissa näissä ilmiöissä vaikuttaa piilevän jokin ongelma. Niitä todellakin olisi hyvä pohtia pidemmälle, samoin mitä niille voisi tehdä.

Käyttäjän Janikajanoja kuva
Jani Kajanoja

Seksin, shoppailun, roskaruuan ja uhkapelit mainitsinkin jo. Periaatteessa kaikella, joka tuottaa mielihyvää, on _teoriassa_ jonkinlainen mahdollisuus aiheuttaa riippuvuutta.

Tässä täytyy kuitenkin muistaa, että riippuvuuden ydinoireisiin kuuluu voimakas himo riippuvuuden kohdetta kohtaan, sekä kykenemättömyys kontrolloida käytöstä haitoista huolimatta. Voi olla joitain tapauksia, joissa musiikki tai elokuvat aiheuttaa tällaista, mutta se lienee todella harvinaista. Internet-addiktiosta tosin puhutaan myös, mutta siitä en tiedä mitään.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Olen ollut omakohtaisesti huomaavinani että liian pieni nettipornon kulutus saattaa johtaa ylipitkien blogitekstien kirjoittamiseen.

Käyttäjän Janikajanoja kuva
Jani Kajanoja

Johonkin sitä ylimääräistä energiaa pitää purkaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Olisi mielenkiintoista nähdä samanlainen kirjoitus Kauniista ja rohkeista tai jostain muusta suositusta draamasarjasta. Paljonko kirjoitus muuttuisi? Riittäisikö porno-sanan korvaaminen valitun draamasarjan nimellä?

Toimituksen poiminnat